Tänään oli taas yks sellanen pieni hetki, josta sai piristysruiskeen päivään ihan pyytämättä. Olin kauppaan menossa kun näin tutun bussikuskin, jonka linjalla kuljin aina viime vuonna. Täällä päin Suomea ei siis ole ihan sellaset joukkoliikennemahdollisuudet, mitä pääkaupunkiseudulla, eli kuskit tulee aika nopeesti tutuiks. No, tää kyseinen kuski oli muutenkin mun suosikki, aina hymyili ja kiitti bussista poistuttaessa. PK-seudulla asuneena tää tuli oikeesti aika shokkina :) Eli jo kuskin näkeminen eri ympäristössä oli positiivista. Sitten huomasin ettei se ollukaan yksin ja kun ymmärsin ketä sen seurassa oli niin oli ihan pakko kiertää toista kautta sisään kauppaan, että näkisin paremmin.
Nimittäin sen kuskin seurassa oli nainen ja vauva. Pakko oli käydä kattomassa se vauva ja voi että, se oli niin isänsä näkönen! Tai siis en tietenkään voi olla varma, oliko se sen bussikuskin, mutta vaikee oli kyllä erehtyä. Sillä oli ihan samanlainen naama ja sama levee hymy. Siinä kohtaa tuntu että maailma on hyvä paikka. Teki mieli mennä onnittelemaan sitä kuskia, mutta hillitsin itteni, vaikka mä tunnistan sen bussikuskin, niin se ei ehkä tunnista mua. Varsinkaan kun en oo tässä lähiaikoina kulkenu sillä bussilla. Silti jäi hyvä mieli.
Tässä nyt on vauvoja ollu muutenkin, kun serkku ja yks kaveri sai nyt molemmat syksyllä vauvat. Mistä tietää että on tulossa vanhaksi? No, noi oli kyllä molemmat vähän vanhempia, että eipä kai tässä mikään kiire vielä. Tosin myös yks entinen luokkakaveri on raskaana, se on jo vähän pelottavampaa :) Vauvat ja lapset on ihania. Noin niinkun yleisellä tasolla, sulosia ja sitten niillä on hauskoja juttuja. Eihän se arki tietenkään oo aina mitenkään helppoa, mutta oon aika varma että mulla on isona lapsia. Ei montaa, mutta ehkä kaks tai kolme olis sopiva määrä. Mulla itelläni on yks sisko ja ihan sopivan kokonen perhe meillä. Ja "isona" tarkottaa sitten joskus kun on opiskelut opiskeltu ja se miekkonen ja ehkä vähän työkokemustakin. Ei mulla mitään vuosisuunnitelmia, toisin kun yks vähän nuorempi kaveri sano että haluu saada viimesen lapsensa joskus olikohan 25-vuotiaana. Eikä siinä mitään, ei vaan oo mun juttu että ei paineita kiitos :)
Toivottavasti kuitenkin näitä ihania hetkiä tulee paljon lisää. Sen vauvan ilme oli vaan niin aito ja se pysäytti. Toivotaan että siitä tulee yhtä positiivinen ihminen kun isästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti